Blogikirjoitus on vuodelta 2021. Siihen on lisätty sulkuihin kaksi asiatiedon ajankohtaistusta.
Seuraavassa esitän kriittisiä huomioita tavasta, jolla Koripalloliitto on organisoinut koripallon naisten pelaajakasvatuksen on ikäluokissa U17–U20 eli toisin asteen opiskelijoiden keskuudessa.
Käytännössä organisointi tarkoittaa, että ikäluokan sen hetken parhaat junioripelaajat rekrytoidaan toisen asten opintoihin Helsinki Basketball Academyyn eli HBA:han Mäkelänrinteeseen. Rekrytointia tehdään esimerkiksi nuorten maajoukkueleireillä.
Osa tekstistä on peräisin suoraan tviiteistäni, joita kirjoitin asiaa koskevaan keskusteluun heinä–elokuussa 2021.
HBA:n mekanistinen paradigma
HBA on rakennettu mekanistiselle ajattelulle. Se pohjaa positivistiselle oletukselle: “Tämän hetken hallitsevassa, mekanistisessa paradigmassa uskotaan, että muutosta voidaan manageroida keskitetyillä, ylhäältä-alas prosesseilla, jotka tuottavat selkeitä, ennustettavissa olevia tuloksia.”
HBA:n mekanistinen prosessi on tällainen:
- Valitaan U15-ikäluokan parhaat senhetkiset pelaajat.
- Rekrytoidaan heidät HBA:han esimerkiksi maajoukkueleirien yhteydessä.
- Palkataan valmentajia valmentamaan heitä tietyllä tavalla useamman vuoden ajan.
- Tuotetaan kansainvälisen huipputason pelaajia.
- Kehitetään suomalaista naiskoripalloa.
Suomalainen koripalloelämä on kuitenkin kompleksinen järjestelmä. Siinä ei saavuteta. optimaalisia tuloksia yrittämällä hallita sitä mekanistisesti ja autoritaarisesti.
Syy on se, että “avoimissa, kompleksisissa järjestelmissä muutos tapahtuu intuition vastaisilla tavoilla. Vaikka sellaisissa organisaatioissa muutosta voidaan stimuloida ja jopa hiukan ohjata, sitä ei voida manageroida tai kontrolloida, eikä sen tuloksi voida täsmälleen ennustaa.”
Mekanistinen prosessi näyttää usein tehokkaalta, koska olemme tottuneita ylhäältä-alas-prosesseihin – siihen että järjestelmiä hallitaan ylhäältäpäin “tehokkaasti”. HBA:n tapauksessa tämä tarkoittaa yllä kuvattua prosessia. HBA:sta onkin kirjoitettu ihailevansävyisiä lehtijuttuja.
Nykyinen HBA perustuu väärinymmärrykseen pelaajakehityksen luonteesta. Pitkän päälle tämä mekanistinen hallintayritys vääjäämättä törmää kompleksiseen todellisuuteen.
Tällä järjestelmätason ristiriidalla on konkreettisia seurauksia ja arvaamattomia sivuvaikutuksia.
HBA:n kohdalla oleellinen vaikutus liittyy tähän toimintatapaan:
- Rekrytoidaan pieni joukko pelaajia ympäri Suomen.
- Valmennetaan heitä samassa harjoitusryhmässä.
- Keskitetään heihin liiton voimavarat.
Tämän toimintavan ensimmäinen ja arvattavin negatiivinen vaikutus on:
1) Kilpakoripalloilijoiksi kasvavien pelaajien määrä vähenee.
Tämä tapahtuu useasta syystä. HBA:n ulkopuolella toimivien seurojen halu ja kyky kehittää U17–20-pelaajia vähenee. Niiden juniorijoukkueiden taso laskee. Mahdollisuus rakentaa omia paikallisia akatemioita heikkenee.
Tästä juontuva kehitys näkyy esimerkiksi siinä, että naisten korisliigan kotimaisten pelaajien keski-ikä laskee. Kun aikuisia kilpakoripalloilijoita tulee vähän, liigassa täytyy peluuttaa yhä enemmän junioreita, jotka eivät ole vielä ehtineet lopettaa.
Lisäksi täytyy arvioida U19:n ja U17:n valtakunnallisten sarjojen tasoa. Onko se noussut vai laskenut viimeisten vuosien aikana? Itse en ole seurannut niitä niin pitkään, että osaisin sanoa mitään.
Naisten liigan kilpailullinen taso on joka tapauksessa laskenut. HBA:n joukkueen menestys on kohentunut sitä mukaa, kun kilpailu sen ympärillä on heikentynyt. HBA:n sijoitukset runkosarjassa kaudesta 2016–17 kauteen 2020–21 olivat: 10–9–8–7–7. Tällä kaudella on odotettavissa vielä parempaa. [Kaudella 2021–22 HBA sijoittui neljänneksi.]
Keskitetyn mekanistisen järjestelmän toinen seuraus on tämä:
2) Huippupelaajien suhteellinen taso laskee.
Nykymuotoisen naisten HBA:n alkupisteenä voidaan pitää kesää 2015, jolloin Pekka Salmisesta tuli päävalmentaja. Silloin Suomi oli Euroopan rankingissa 27:s. Tuoreimmalla listalla elokuulta 2021 Suomi on 35:s. [Maaliskuussa 2023 sijoitus on 30:s.]
Pekka Salmisen päävalmentajakaudella saldo naisten EM-karsinnoissa on 1 voitto ja 15 tappiota. [Maaliskuussa 2023 saldo on 1–21.]
Vaikka panostus pelaajakehitykseen on ilmeisesti kasvanut, aikuisten maajoukkueen menestys on siis heikentynyt.
Tämä voi kuulostaa yllättävältä, mutta tutkimusten perusteella se oli odotettavissa.
15-vuotiaista on mahdotonta tietää täsmälleen, keillä on edellytyksiä ja halua kasvaa kilpaurheilijaksi ja keillä ei. Siitä on tutkimusnäyttöä. Se tarkoittaa, että kun liiton resurssit kohdistetaan hyvin pieneen joukkoon pelaajia, suurin osa potentiaalisista huippupelaajista jää tämän joukon ulkopuolelle
Sen sijaan tutkimusnäyttöä ei ole siitä, että huippupelaajaksi kasvaminen edellyttäisi U17–U20-pelaajien keskittämistä yhteen harjoitusryhmään. Pikemmin näyttää siltä, että vähemmällä keskittämisellä kasvaa parempia pelaajia. On enemmän yrittäjiä ja enemmän erilaisia harjoitusympäristöjä.
Kolmas HBA:han liittyvä negatiivinen seuraus on ehkä perustavanlaatuisin:
3) Koripalloliiton toimintatavat eivät vaikuta demokraattisilta eivätkä perustelluilta.
Seurojen pelaajia rekrytoidaan HBA:han esimerkiksi maajoukkueleirillä. Koripalloliitto siis rekrytoi omia seurojaan vastaan. Milloin tällainen käytäntö on siunattu Koripalloliiton liittokokouksessa tai liittohallituksessa? Millaisen keskustelun jälkeen?
HBA:han keskitetään Koripalloliiton ohjattavissa olevia resursseja. Kuinka paljon resursseja täsmälleen ottaen kuluu? Miksi tätä summaa ei ole esitetty julkisuudessa? Mihin päätökseen tämä keskittäminen perustuu?
Miksi Helsingin ulkopuolisten toisen asteen akatemioiden ei tueta juuri lainkaan? Millaiseen keskusteluun tai tutkimustietoon tämä ratkaisu perustuu?
Koripalloliiton strategiassa 2019–24 asetetaan tavoitteeksi: “Tyttökorisbuumi ja Susiladies arvokisoissa.”
HBA ei siis edistä optimaalisesti Koripalloliiton strategian 2019–24 toteutumista. Naisten maajoukkueen menestys on heikentynyt.
HBA:n toiminta on Koripalloliiton strategian vastaista muutenkin.
Strategian mukaan yksi “ratkaiseva valinta” on, että ”monipuolisia korispolkuja arvostetaan”. U17–20-pelaajien keskittäminen liiton resursseilla yhteen asuntolaan Helsinkiin on ilmeisellä tavalla ristiriidassa tämän kanssa.
Saman strategian mukaan yksi “ratkaiseva kori” on ”innostunut ja osaava seuraverkosto”. Myös tämän toteaman kanssa HBA:n toiminta on ilmeisessä ristiriidassa: se laimentaa seurojen innostusta pelaajakehitykseen.
Näyttää siltä, että Koripalloliitto haluaa keskittää toisen asteen opiskelijoiden pelaajakasvatuksen HBA:han vähin äänin, suojassa keskustelulta ja kritiikiltä.
Esimerkiksi Susiladies-strategia vaikenee tyystin toisen asteen opiskelijoiden valmennuksesta. Ei mainita HBA:ta, ei mainita muitakaan toisen asteen akatemioita. Yläkouluverkosto sen sijaan mainitaan.
Syntyy vaikutelma, että liitossa halutaan, että Suomen kaikki U16- ja nuoremmat tyttöjoukkueet toimivat HBA:n kasvattajajoukkueina. Sitä ei vain sanota ääneen, mikä on ongelmallista kansalainjärjestötoiminnassa.
Ilmeisin merkki siitä, että julkista keskustelua ei haluta, on se, että julkista keskustelua ei käydä.
Nykymuotoinen HBA perustuu miesten maajoukkueen päävalmentajan Henrik Dettmannin ajatuksiin. Hänen heittonsa ovat pikemmin tukahduttaneet keskustelua kuin rohkaisseet sitä: ”Urheilun suolahan on, että myös ymmärtämättömät voivat ottaa osaa keskusteluun!”
Ja: ”Susijengin luotsi lisää, ettei hän hirveästi usko järjestelmiin, mutta kertoo oppineensa elämänsä aikana, että huono konsepti on parempi kuin jos konseptia ei olisi lainkaan.”
Neljäs HBA:n mekanistisen järjestelmän sivuvaikutus on tämä:
4) Kilpailu on vaimennettu suomalaisesta koripalloilusta.
Juniorijoukkueiden kilpailu on vaimentunut, koska tosissaan kilpailevia joukkueita on entistä vähemmän, koska parhaita pelaajia on rekrytoitu Helsinkiin. Muiden akatemioiden on mahdotonta kilpailla HBA:n kanssa, koska sillä on takanaan liiton resurssit.
Kilpailu juniorien maajoukkuepaikoista on vaimentunut, koska HBA:n pelaajia suositaan valinnoissa. On pakko suosia, koska jos pelaajia valittaisiin paljon HBA-järjestelmän ulkopuolelta, HBA-järjestelmän tehottomuus kävisi ilmeiseksi.
Kilpailu valmentajapaikoista juniorimaajoukkueissa on vaimentunut, koska se on turhaa. Valmentajia ei valita avoimella haulla pätevyyden perusteella.
Kilpailu naisten maajoukkuepaikoista on vaimentunut, koska HBA-taustaisia pelaajia suositaan valinnoissa. Sillä toisaalta korostetaan HBA-järjestelmän tehokkuutta pelaajakasvatuksessa ja toisaalta markkinoidaan HBA-pelaajia. Maajoukkuestatuksesta on hyötyä esimerkiksi urheilustipendin saamisessa yhdysvaltalaiseen yliopistoon.
Kilpailu on vaimennettu myös naisten maajoukkueen menestyksen suhteen. Tämän seurauksena Pekka Salminen on säilyttänyt paikkansa päävalmentajana. Se on epätavallista huippu-urheilussa, kun valmentajan joukkue on voittanut yhden merkityksellisen ottelun yli kuudessa vuodessa.
Retorisin keinoin naisten maajoukkueesta on tehty jonkinlaisena HBA:n pelaajakehityksen jatke. Kun Suomi oli hävinnyt Latvialle 57–89 heinäkuussa 2021, päävalmentaja Salminen sanoi: “Tämä oli meille erittäin opettavainen tapahtuma.”
Viides ja viimeinen sivuvaikutus on koripalloa seuraavalle ikävä.
5) Suomalainen koripalloajattelu pysyy yksipuolisena.
Ylhäältä alas johdetut mekanistiset järjestelmät yksipuolistavat ajattelua järjestelmän sisällä. Ja ajattelun yksipuolisuus tekee järjestelmästä haavoittuvan.
Pelaajakehityksen suhteen kaikki munat on pantu HBA:n koriin. Yhtä pientä joukkoa on valmennettu yhdessä paikassa yksillä menetelmillä ilman korjaava mekanismia – julkista keskustelua ja kritiikkiä. Tähän organisointitapaan sisältyvät riskit realisoituvat koko ajan, pikku hiljaa, kuten edellä nähtiin.
Tuoreessa Susiladies-strategiassa toistetaan tämä virhe: kompleksista järjestelmää yritetään ohjata ylhäältä alas.
Strategiassa hahmotellaan suomalaisen naiskoripallon yhteistä toimintamallia 2020-luvulle: “Jatkuva liike, korkea intensiteetti, urheilullisuus, peloton kehonkäyttö, yhteinen peliajatus, syöttötaito ja kolmen pisteen heitot synnyttävät kilpailuedun.”
Miten toimintamalli voi olla yhteinen, kun sen on laatinut viisi henkilöä? Miten kilpailuetua voi saavuttaa läpi 2020-luvun asioilla, jotka kuuluvat kilpakoriksen perusasioihin jo vuonna 2021? Kenen kilpailuedusta on kysymys?
Ehdotus pelaajakehityksen kehittämiseksi
- Koripalloliitto purkaa HBA:n erityisasema puretaan mahdollisimman nopeasti – sitä tahtia, kun nykyiset sopimukset sen sallivat.
- Yhteistyössä nykyisten akatemioiden kanssa Koripalloliitto asettaa toisen asteen akatemioille kriteerit, jotka pitää täyttää ollakseen Koripalloliiton tunnustama akatemia.
- Kaikki akatemiat, jotka täyttävät kriteerit, ovat Koripalloliiton suhteen samanarvoisessa asemassa taloudellisesti ja urheilullisesti.
- Yhdessä akatemiassa voi työskennellä korkeintaan kaksi olympiavalmentajaa: yksi naisten ja yksi miesten harjoitusryhmässä. Jako tapahtuu toiminnan kriteerien perusteella.
- Koripalloliitto tukee akatemioita esimerkiksi taloudessa, valmentajakoulutuksessa, markkinoinnissa, yhteistyössä seurojen kanssa ja kansainvälisessä yhteistyössä.
- Akatemiat ja seurat kilpailevat keskenään, hankkivat rahoitusta, tekevät yhteistyötä paikallisten organisaatioden kanssa, rekrytoivat pelaajia ja valmentajia ja kehittävät heitä ja toimintaansa parhaansa mukaan paikallisissa olosuhteissa.
Harri Mannonen 